Huolestuneelle lukijalle tiedoksi: Nyt voit nukkua yösi kieriskelemättä! Alkuperäisiä parvekkeenoviani kohdannut katastrofi (syypää mokailuun istuu tässä koneen ja selkänojan välissä) on enää vain hatara muisto ja opittu läksy. Tein uudet ovet, maalasin ne perinteisesti pensselillä ja kuin ihmeen kautta ne istuivat paikoilleen. Tai no, pientä säätämistä ja pakottamista se vaati, mutta loppu hyvin kaikki hyvin... En edes haaveillut kiinnittäväni saranoita paketissa mukana tulleilla nauloilla, vaan kiinnitin ne reilusti muutaman minuutin pelivaran antavalla epoksiliimalla. Tässä kohtaa itse kukin voi miettiä kumpi keino on stressaavampaa: taistelu neulanohuiden naulojen kanssa, jotka liukuvat hikisistä sormenpäistä lattialle tai peukalonkynsien alle, vai etovalta haiseva liima, joka ei todellakaan anna aikaa mallata ja sovitella! Manatessani inhoani tällaista pientä räpeltämistä kohtaan, osa kurssikavereistani ihmetteli ääneen harrastusvalintaani ja taisi joku kehottaa kysymään duunia esim. SRV:ltä. Siellä kuulemma rakennetaan sellaisia vähän suurempia taloja...
Minulla on vetimetkin näihin oviin jo hankittuna ja aloitin jo valmistelut niiden kiinnittämiseksi. Sitten kuulin pentä piipitystä vasemman korvani tienoilta... Järkikö se siellä yritti saada ääntään kuuluviin? Kotona on lataamaton akkuporakone, liian paksuja poranteriä, vasaroita (3kpl) ja melkoinen arsenaali nauloja ja ruuveja. Niin ja onhan minulla sitä etovaa epoksiliimaa, jolla kiinnittää vetimet peukalonpäihin (ei symmetrisesti) noin viidessä minuutissa! Jepulis! Järjen ääni se siellä karjui, että ei kannata!!
Nytpä sen sijaan nautin lauantai-illasta, vien Oton ulos ja kiinnitän vetimet ensi torstaina ohjaajamme valvovan silmän alla. Siispä, nukkuos hyvin ja muista kääntää kellot kesäaikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti